Kirjoituksia

Kirjoituksia

Kirjoittamiani artikkeleita olet saattanut löytää joskus vaikka Canis-lehdestä tai pelastuskoiratoimintaan liittyvistä julkaisuista. Vanhat jutut edellyttävät jo päivitystä tiedon ja osaamisen lisäännyttyä ja uusia syntyy pikkuhiljaa. Tänne niitä siis tulee vähitellen.

Hajuista ja hajuaistista

Koiran hajuaisti on ihan ylivertainen, ihminen ei millään rakentamallaan vehkeellä pääse samaan tarkkuuteen hajujen havainnoinnissa. Saati omalla nenällään. Miten me sitten ikinä voimme oppia suunnittelemaan etsintäharjoituksen tarkoituksenmukaiseksi tai taktikoimaan etsintäsuunnitelman tehokkaaksi hajujen löytymisen kannalta? Auttaisiko perusteiden ymmärtäminen edes vähän? 

Mitä on haju? 

Hajuaineet ovat molekyylejä, jotka ovat irronneet ilmaan kiinteästä tai nestemäisestä aineesta. Eri aineista irtoaa molekyylejä eri tavoin ja irtoamiseen vaikuttaa moni tekijä, jotka on hyvä pitää mielessä. Materiaalit ovat erilaisia, joidenkin molekyylikoko ja niiden tasapaino on sellainen, että hajua irtoaa enemmän kuin toisista. Ulkoiset olosuhteetkin vaikuttavat: lämpimässä molekyylejä irtoaa tehokkaammin, samoin kosteus ja paine vaikuttavat. Ja mitä kauemmin kohde on paikoillaan, sitä enemmän hajuaineita siitä ehtii ympäristöön irrota. 

Ihmisestä irtoaa monenlaisia hajuja: ihmisen ominaishajua, käyttämiemme kemikaalien kuten deodorantin tai shampoon hajua, vaatteista ja kengistä hajua, taskuissa olevien tavaroiden hajua. Näitä kaikkia koira haistaa. Koira on helppo kouluttaa myös sivuuttamaan kaikki muut ja keskittymään vain ihmisen ominaishajuun eli erottelemaan eri ihmisten ominaishajuja. Tunnistusetsintä perustuu tähän, mutta mahdollisimman puhtailla hajuilla kannattaa aloittaa koulutus muissakin lajeissa. 

Räjähdekoiria kouluttavat tietävät hyvin, että jotkut räjähteet ovat niin kiinteitä aineita että koiran nenään tulee lähinnä apuaineiden hajua. Nosework-hydrolaattien laatu vaihtelee ilmeisesti hyvinkin paljon. Jos jokaista hajuaine-erää ei voi tutkituttaa, kannattaa pelata varman päälle. Tulevaa räjähdekoiraa treenataan eri paikoissa tuotetuilla räjähteillä, jolloin apuaineet ovat erilaiset. Tai harrastuskoiralle vahvistetaan uusi nosework-hydrolaattipullo ilmaisutreenillä ennen hajun etsimisharjoitusta.

Ja kun hajuaineita on ilmassa, niin pitäisi miettiä miten ne leviävät. Ilman virtaus eli tuuli tietysti niitä kuljettaa, mutta myös kohteen määrä ja pinta-ala, ympäröivän tilan koko ja lämpötila vaikuttavat. Säätä on hyvä vähän ymmärtää, matala- ja korkeapaineita ja ilman kosteutta. Haju leviää ihan eri tavoin auratulla lumella tai suopellolla hellepäivänä. 

 Hajun aistiminen 

Millään hajumolekyyleillä ei kuitenkaan ole merkitystä, jos haistajan nenässä ei ole niitä aistivia reseptoreja. Koiralla reseptoreja on huomattavasti enemmän kuin ihmisellä, ja kun yksi reseptori ei suinkaan ole vain yhtä hajua varten vaan pelataan yhdistelmillä, niin on helppo ymmärtää koiran hajuaistin ylivertaisuus. Reseptoreista tieto kulkeutuu hajuaistinsoluihin ja sieltä aivoihin, ja varsinainen aistimus syntyy siellä. 

Hajumolekyylit kulkeutuvat aistinsoluihin tehokkaimmin nopealla nuuskutushengityksellä tai sitten niin, että koira hengittää sisään nenän kautta ja ulos suun kautta (usein pitäen suuta auki koko ajan). Nuuskutus hyvin lähellä kohdetta tuo hajuaineita nenään erittäin tehokkaasti. Jos kohde on kuuma, kuten vaikka asfaltti kesällä, pitää muistaa että koira viilentää itseään läähättämällä. Taukoja täytyy pitää kuumalla kelillä huomattavasti tiuhempaan ja juottaminen on elintärkeää. 

Hajuaisti on ainoa aisti, joka selvästi korjautuu ja uusiutuu, koska nenän limakalvon aistinsolut uusiutuvat jatkuvasti. Hienointa on, että uusia soluja syntyy sen mukaan, mitä ärsykkeitä on tarjolla, eli hajuaistia voi oikeastaan punttisalitreenata kuten lihaksia! Tosin samalla lailla sekin alkaa löystyä ilman jatkuvaa treeniä. Jos treenaat hajua, joka poikkeaa selvästi koiran arkiympäristön hajuista, niin tämä on ehkä hyvä huomioida. 

Aivoissa kaikki opitut asiat yhdistyvät tiedostamattomasti esim. tunteisiin. Siksi on tärkeää, että kaikenlainen hajukoulutus aloitetaan hyvällä mielellä ja iloisilla onnistumisilla. Jos tietyn hajun aistimiseen liittyy heti ensimmäisestä kerrasta ikäviä tunteita kuten vaikka epävarmuutta, on helppo ymmärtää että motivaatio voi jatkossakin olla todella hakusessa. Hajun aistimista saattaa muuttaa jokin lääkitys, sairaus tai ihan vaan ikääntyminen. Sairaan koiran kanssa ei siis hajuhommiakaan treenata! Koiran terveys kannattaa huomioida myös ulkoisen kuormituksen suhteen: keväällä jälkitreenikausi kannattaa aloittaa vasta kun asfaltit on pesty ja sade huuhtonut maastosta pahimmat homeet. Stressi ja sen kumuloituminen heikentää oppimista, joten siinäkin on hyvä peruste mukaviin ja onnistuneisiin hajutreeneihin koiran kierroksia nostamatta, rauhallisessa mielentilassa. 

Koira oppii todella nopeasti lukemaan ihmistä (paljon nopeammin kuin me sitä) ja tekemään myös oletuksia paikkoihin tai tilanteisiin liittyen. Siksi sokkoharjoitukset, joissa ohjaaja ei tiedä etsittävän kohteen sijaintia tai piilojen määrää, ovat ihan välttämättömiä minkä tahansa hajukoiran koulutuksessa. Tärkeää olisi myös meidän koiranohjaajien oppia olemaan tekemättä oletuksia kohteen sijainnin suhteen, sillä niiden pohjalta me usein tulemme ohjanneeksi koiraa väärään tai vahvistaneeksi vääriä reaktioita. 

Hajuaineiden kulkeutuminen 

Hajujen kulkeutumista me emme voi nähdä, vaikka joskus vaikkapa savua hyödyntäen voimme saada siitä aavistusta. Silti meidän pitäisi ymmärtää hajujen liikkumisesta jotain, jotta saamme aikaan koiralle tarkoituksenmukaisia, onnistuneita harjoituksia ja voimme olla varmoja, että koko alue tulee tarkkaan etsityksi. 

Sisätiloissa hajujen liikkumiseen vaikuttavat mm. ilmanvaihtojärjestelmät ja rakenteiden lämpötilat. Sisällä korostuukin etsimisen tarkkuus ja järjestelmällisyys. Vaikka piiloutuneen ihmisen voisi löytää juoksemallakin, ei eukalyptustippaa, huumepussia tai rakenteisiin piiloutuvia tuhoeläimiä sillä systeemillä löydy luotettavasti. Tarkka etsiminen on koiralle rankkaa, vartti on pitkä aika nuuskuttaa tehokkaasti.

Monissa harrastuslajeissa ja työhommissa koira etsii ulkona. Hajujen kulkeutumisen suhteen tuulen suunnasta puhutaan paljon. Ei todellakaan riitä että katsoo säätiedotuksesta että luoteistuulta 4m/s, sillä paikallisesti tuulen suuntaa muuttaa monikin asia, vaikkapa maaston muodot, kosteikot tai kulkuväylien kaltaiset avoimet tuulitunnelit. Ilmavirtaa kannattaa havainnoida maastossa treenialueen sisällä heti aluksi, ja mieluusti koiran nenän korkeudelta. Pala entivanhaista kasettinauhaa, tupakansavu tai tupsaus vauvatalkkia auttavat hahmottamaan näkymätöntä ilmavirtaa jos oma tuntoaisti ei tunnu riittävän. Alueella kulkiessa ilmavirrat vaihtelevat, joten jos ei jatkuvasti niitä havainnoi, voi jokin osa alueesta jäädä tarkistamatta kokonaan. Ja pitää muistaa, että ei riitä että itse on kävellyt tuulen alta, koiran täytyy kulkea sieltä myös. 

Lämmin ilma pääsääntöisesti nousee ylös, viileä painuu alas. Aurinkoisena päivänä voi olla tarkoituksenmukaista aloittaa etsiminen alueen korkeilta kallioilta, illan viiletessä taas matalammilta ja kosteammilta kohdilta. Tämä on yksi niistä tekijöistä, jotka voivat aiheuttaa irrallisia hajukeskittymiä: kun etsittävä kohde on kesäpäivänä pitkään rinteessä niin haju nousee ylös, mutta kun ilta alkaa viiletä, painuu hajua tiiviinä myös ylärinteen montunpohjiin vaikka se muuten alkaakin valua rinnettä alaspäin. Ja tietenkin korkeapaine nostaa, matalapaine painaa hajua alas. Kosteus imee ja sitoo hajuja. Virtaava vesi kuljettaa niitä tehokkaasti. Rannat, purot ja kosteat suot kannattaa huomioida ja isommat kosteikot etsiä tiheämmällä kammalla. 

Yöllä maanpintaan tiivistyvä kosteus antaa kuitenkin meille ison edun hajuaineita sitoessaan. Jos aurinkoisena kesäpäivänä asfaltille kävelty jälki on iltapäivän paahteessa koiralle liian vaikea ajaa, riittää usein odottaminen iltahämärään tai seuraavaan aamuun ja jälki löytyy ihan sujuvasti. Vesisade painaa hajua alas ja samalla levittää sitä. Edes rankka ukkossade ei riitä huuhtomaan jälkeä kokonaan pois asfaltiltakaan, ja jäljen ajaminen saattaa olla hyvinkin helppoa heti sateen lakattua. 

Jos keli on hankala tai maasto haasteellinen, varmistan nuoren koiran treenin onnistumisen mielelläni käyttämällä hyväksi kokenutta ja osaavaa koiraa. Osaavan koiran työskentelystä näen, miten haju kulkeutuu ja mistä se löytyy, joten voin viedä nuoren koiran sopivaan aloituspaikkaan ja tukea sen oikeita reaktioita. Hyöty tietysti saadaan vain, jos se kokenut koira työskentelee näkösällä ja osaamme sen reaktioita hyvin lukea. 

Joka tapauksessa koiraa seuraamalla me voimme parhaiten oppia hajujen kulkeutumisesta. Jos koiran reaktioita vahvistetaan palkitsemalla, se pyrkii kertomaan meille aina vain enemmän havainnoistaan joten mekin pääsemme oppimaan uutta koko ajan.  Yhteistyö on voimaa!
Copyright ©2018 Tmi Heli Viertokangas, All Rights Reserved.
Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä
Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä verkkosivujen toiminnan parantamiseksi. Voit estää evästeiden käytön oman selaimesi asetuksissa. Käyttäessäsi verkkosivujamme hyväksyt myös evästeiden käytön.

OK, ymmärrän tai Lisätietoja
Evästeiden tiedot
Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä verkkosivujen toiminnan parantamiseksi. Voit estää evästeiden käytön oman selaimesi asetuksissa. Käyttäessäsi verkkosivujamme hyväksyt myös evästeiden käytön.
OK, ymmärrän